Haluaisin valokuvata, kuinka mustat korpit lentävät yllättäen takin sisältä: uhmakkaina, itsejään pelästyneinä, rääkyvät koko maailman täyteen rumaa ääntä. Mustentavat koko maiseman ja taivaan. Ehkä ne ovat jätesäkkiä tai rukkasta? Repäistä reikä jonkun hameen persaukseen! Maalata sädehtivän nousun jälkeen sittenkin löllähtänyt toivoton sateenkaari! Purskauttaa taas tekoveret puudelin naamaan. Mitä tahansa!
Mutta äh, olen liian tasapaksu juuri nyt.
Tänään voin vaan tehdä ehkä savesta nugetteja, haamuja muumilakanoissa, lakata kynnet erilailla.
äh, äh. Jostain aina riisuuntuu, kun jostain pukee, suunnilleen sama määrä sitä on aina käytössä riepuja. En valita mistään muusta kuin siitä etten saa mistään kunnolla valittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti