Tänään kampaajalla.
Makasin siinä hiustenpesualtaalla ja taustalla soi ambientti. Tuntui ihanalta, kun se kampaaja hieroi ja kosketteli päänahkaani. Se oli lähes transsinkatainen tila ja vaivuin paljon tavanomaista syvempiin mietteisiin. Nykyään ei ole aikaa pysähtyä ja kuulostella itseään. Ei ole mitään henkistä tai taiteellista olemassakaan ja se ehkä tuossa hetkessä harmitti. Nykyään ei ole mitään joutilaisuudesta tai tuskasta syntyviä oivalluksia, koska joutilaisuus ja tuska puuttuvat nyt elämästäni. Ja se on tietenkin positiivistakin. Jos pitäisi valita tuskasta syntyvät oivallukset tai seesteisen onnellinen henkisyystyhjiö, niin sitä kyllä valitsisi tämän jälkimmäisen.
Mietin, kuinka cooli tyyppi olin ennen ja olen ehkä vieläkin, mutta erilailla. Että ennen en tajunnut olevani cool, koska olin epävarma. Nyt uskon olevani cool, koska itsevarmuuteni on kasvanut Pisan kaltevaksi torniksi. Olen kuitenkin ehkä paljon vähemmän cool, kuin ennen, koska nyt luulemani coolius on tavanomaista keski-ikäistyvän humanisti-feministijäärän muka-rohkeutta kun kuitenkaan pinnan alla ei ole mitään kiinostavaa.
Ennen olin tavattoman yksin ja tarpeeton ja nyt joka ilta kaulaani kietoutuvat pienet kädet hämmästyttävät minua rakkaudellaan, enkä vieläkään tajua, kuinka minusta voi syntyä jotain niin erillistä ja omaansa. Ennen luulin, että minulla oli kiire, kun deadlinet paukkuivat, enkä ehtinyt katsoa iltaisin montaakaan Frendien jaksoa ja aamuisin oli skipattava välillä luentoja kun nukutti klo12 asti. Nykyään mitään ei voi skipata. Kiire on nyt yhtäkuin elämä, ja potenssiin kymmenen hard-corempaa entiseen verrattuna. Esimerkiksi tämä 10min kampaajatranssi oli ensimmäinen pysähtyminen vuosiin.
Lapsen tulon myötä suuret siirtolohkareet liikkuivat ja tie on nyt suora ja nopea kallioleikkausten ansiosta. Kinttupolku on vaihtunut valtatieksi ja välillä kampaajatuolissa koetut pysähtymäänpakotetut hetket toimivat muistuttajina siitä toisesta ulottuvuudesta, joka on olemassa, ja jossa minäkin voin olla cool vähemmän ilmiselvällä tavalla.
Makasin siinä hiustenpesualtaalla ja taustalla soi ambientti. Tuntui ihanalta, kun se kampaaja hieroi ja kosketteli päänahkaani. Se oli lähes transsinkatainen tila ja vaivuin paljon tavanomaista syvempiin mietteisiin. Nykyään ei ole aikaa pysähtyä ja kuulostella itseään. Ei ole mitään henkistä tai taiteellista olemassakaan ja se ehkä tuossa hetkessä harmitti. Nykyään ei ole mitään joutilaisuudesta tai tuskasta syntyviä oivalluksia, koska joutilaisuus ja tuska puuttuvat nyt elämästäni. Ja se on tietenkin positiivistakin. Jos pitäisi valita tuskasta syntyvät oivallukset tai seesteisen onnellinen henkisyystyhjiö, niin sitä kyllä valitsisi tämän jälkimmäisen.
Mietin, kuinka cooli tyyppi olin ennen ja olen ehkä vieläkin, mutta erilailla. Että ennen en tajunnut olevani cool, koska olin epävarma. Nyt uskon olevani cool, koska itsevarmuuteni on kasvanut Pisan kaltevaksi torniksi. Olen kuitenkin ehkä paljon vähemmän cool, kuin ennen, koska nyt luulemani coolius on tavanomaista keski-ikäistyvän humanisti-feministijäärän muka-rohkeutta kun kuitenkaan pinnan alla ei ole mitään kiinostavaa.
Ennen olin tavattoman yksin ja tarpeeton ja nyt joka ilta kaulaani kietoutuvat pienet kädet hämmästyttävät minua rakkaudellaan, enkä vieläkään tajua, kuinka minusta voi syntyä jotain niin erillistä ja omaansa. Ennen luulin, että minulla oli kiire, kun deadlinet paukkuivat, enkä ehtinyt katsoa iltaisin montaakaan Frendien jaksoa ja aamuisin oli skipattava välillä luentoja kun nukutti klo12 asti. Nykyään mitään ei voi skipata. Kiire on nyt yhtäkuin elämä, ja potenssiin kymmenen hard-corempaa entiseen verrattuna. Esimerkiksi tämä 10min kampaajatranssi oli ensimmäinen pysähtyminen vuosiin.
Lapsen tulon myötä suuret siirtolohkareet liikkuivat ja tie on nyt suora ja nopea kallioleikkausten ansiosta. Kinttupolku on vaihtunut valtatieksi ja välillä kampaajatuolissa koetut pysähtymäänpakotetut hetket toimivat muistuttajina siitä toisesta ulottuvuudesta, joka on olemassa, ja jossa minäkin voin olla cool vähemmän ilmiselvällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti