Vapauden onnesta ja sen menettämisestä

Äitiydessä minulle on ollut ehdottomasti vaikeinta hyväksyä vapauteni menetys. Olen ollut koko entisen elämäni kuin tuuliviiri tai sinne tänne säntäilevä antilooppi, joka on saanut vaihtaa suuntaansa kaikkien pientenkin mielenliikkeiden mukaan. Pojan tultua olen kokenut, että minut on yhtäkkiä kahlittu valtavilla kettingeillä seinään kiinni.

Muistan viime syksyltä ajan, jolloin oli jotenkin koko ajan pimeää. Hytkytin tuntitolkulla lasta sylissäni uneen ja kadehdin ikkunasta näkyviä pyöräilijöitä, jotka saivat nauttia vapauden onnesta ja pyöräillä paikkoihin. Kaipasin kesäistä Töölönlahden rantaa ja ystävän kanssa rauhassa nautittua skumppapullollista. Ajattelin, etten koskaan koskaan enää pääse sellaiseen hetkeen. Kaikki vapaus, kaikki oma ja kaikki minuun keskittyvä on ikuisesti poissa. Ikuisesti minä hytkytän itkeskelevää lasta sylissäni ja kadehdin pyöräilijöitä.

Jossain vaiheessa sain onnenkeksistä lauseen: "The best way to stop a runaway horse is to bet on him". Vallitsevia olosuhteita vastaan ei kannata tapella vaan pitää  koittaa hyväksyä ne ja löytää niistä parhaat puolet. Siitä lähtien olen koittanut muistaa tuon lauseen ja antautua.

Viime lauantaina sitten löysin itseni istumasta Töölönlahden kallioilla ystäväni ja skumppapullon kanssa. Mikä ihana autuus! Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut. Söimme hiukan liiskaantuneita bebe-leivoksia ja juttelimme ihmissuhteista auringon säkenöidessä välissämme. Myöhemmin riehaannuimme niin, että polskahdimme mereen uimaan. Kylmä vesi ja päässä kupliva viini muistutti siitä vapauden onnesta, jonka luulin menettäneeni iäksi.

Keskiyöllä aloin ikävöidä poikaani niin, että tulenpolttavan pakahduksen vallassa säntäsin kotiin katsomaan pientä nukkuvaa tuhisijaani. Kaikki on ollut hänen arvoistaan.

"Saa hävetä taas jälleen kerran Suomen puolesta."

Tämänkertaisen valokuvatehtävän aiheena oli  "SUOMALAISUUS". Keräsin suomalaisilta keskustelupalstoilta jotain lainauksia, jotka saivat paljon kannatusta muilta keskustelijoilta ja kävin kuvaamassa paikkoja Helsingin "suomalaisimmassa lähiössä". Enjoy (and try not to vomit)!

 "Nyt palo käämit. Koiran paska asiaa.

Kävin äsken röökillä ja kahden nyrkin kokoinen kasa höyryävää koiran paskaa oli kelkan anturan päällä meidän pihassa. Naapurin tanskandoggi nuolee pallejaan naapurin kuistin portailla.  Nyt käyn lapiomassa noi paskat niiden postilaatikkoon. Tuli mitä tuli."

 -vauva.fi

"Apua mikä myötähäpeä Suomen Euroviisubiisistä!"

-suomi24

"Kumman pelastaisit esim palavasta talosta: oman koirasi vai vieraan lapsen?
Typerää pelastaa vieras lapsi OMAN KOIRAN sijaan. Naurettavaa sanon minä... Lapsia tässä sairaassa maailmassa on jo liikaa muutenkin. Musta on tosi itsekästä synnyttää lisää lapsia tänne paskaan maailmaan."

"Oma koira on perheenjäsen, joten tietenkin sen." 

-vauva.fi

"Tuksu vetänyt mammaa turpaan ja vienyt lompsan. Ennen maa repee kuin h u o r a häpee!" 

-suomi24

"meillä saa virpoa VAIN naapurin lapset! Turha muitten tulla."

"Mua on kyllä aina tympinyt ne lapset, jotka tuovat sen risun jossa on suunnilleen yksi höyhen ja joku naru kietaistu ympärille. Sellaisen kanssa sitten tullaan vonkaamaan ilmaisia herkkuja. Mieluummin annan herkkuja niille, jotka ovat edes vähän nähneet vaivaa oksien eteen."

"Virpojat on perseestä.En avaa ovea virpojille ollenkaan. Suksikoot helvettiin ja vieköön keppinsä mukanaan." 

-vauva.fi

"Miss Suomi lattaperseet lättäperseet + hevosnamaat... Ei tosiaan hyvä yhdistelmä. Saa hävetä taas jälleen kerran Suomen puolesta. " 

-vauva.fi

"Minun suvulta jäi molemmin puolin kotitilat Karjalaan näitten RYSSIEN takia. 
Ryssävihalle ei todellakaan tule loppua. Ikinä ! Ja hei, en vetäisi tuota natsikorttia esiin. Olivat kumminkin ainoita maailmassa jotka auttoivat meitä näitä ryssiä vastaan. Aseveljiä. "

"Rysittelen ja tulen aina ryssittelemään
Mä olen niin kyllästynyt, että tässä maassa ei saa enää mitään kunnon suomenkielellä ja sönkön sönkön. Lääkärikin on ryssä."

-vauva.fi

"Raivostuttaa, vieras eläkeläinen oikaisee pihan läpi.Vaikka onkin vain eläkeläinen niin silti vituttaa, että vieras ihminen kulkee meidän pihalla. Huomenna rakennan sellaiset esteen tuonne, että oksat pois. Jos mummo ymmärtäisi pysyä poissa." 

-vauva.fi

"Turussa mamut raiskaa innokkaastiVarmaan sama tilanne kuin Ruotsissa eli se, ettei mamuja huoli kukaan ja kyllästyvät runkkaamaan. Helsingissä löytyy kuitenkin paljon näitä, jotka haluavat lukutaidottoman raiskaajan mieheksi ja iltojen iloksi, joten mamujen ei tarvitse raiskailla ihan koko ajan." 

-suomi24

" Mä olen kateellinen mun sossupummi naapurille!
Kyllä he vähän säälittäviä ovat, aina on likaista ja lapset, vaatteet ja kaikki haisee tupakalta niin että lapsia kiusataan koulussa. Mutta sossu maksaa..."

-suomi24

"Perhanan pyöräilijät!
Seuraava jääköön vaikka puskuriin roikkumaan. Enää en väistä!" 

-suomi24

Piileeko näissä suomalaisuuden ydin?

Kaiho

Olen valokuva -kerhossa ja aiheena viimeksi oli "Kaiho". Alla kuvaparini.

Kaiho, nostalgia. -Kaipuu johonkin, joka ei ole käsieni ulottuvilla.  

Minä kaipaan rehellisyyttä ja aitoa välittämistä.- Jotain perustavanlaatuisen aitoa, joka mielestäni on alkanut häilyä ja sammua yhteiskunnassamme. Globaalia yhteisöllisyyttä!

Minua pelottaa tämä salailun ja kauniisiin kielikukkasiin verhoiltu, propagandan alle hukkuva maailma, jossa jaotellaan hyvät ja pahat kunkin valtion ja ryhmän intressien mukaan.  Maailma, jossa ylemmät tahot ketunhännät kainaloissa päättävät meidän kaikkien puolesta, mitä mieltä meidän tulisi asioista olla, jotta he jotkut ketkut voisivat tehdä kaikkien siunauksella sitä, mistä he saavat eniten rahaa. 

Minua ahdistaa kasvattaa lasta maailmassa, jossa (kiinassa valmistettu) materiaalinen omistaminen on määritelty hyvän elämän ehdoksi. 

Maailmassa, jossa naapurit kohdataan vain lapuille kirjoitettujen äkäisten viestien muodossa (kuka on taas tullut kurakengillä sisään? Kuka kusettanut koiraansa pihassa? Entä kuka helvetti käy suihkussa vielä klo22 jälkeen??)

Maailmassa, jossa on aina "me" ja sitten "ne toiset". Ja jossa ME ollaan tietenkin aina niitä toisia tärkeämpiä.

Kaipaan maailmaa, jossa lapset leikkivät yhdessä kevätpuroissa iloisesti kaikilla eri kielillä kiekuen, naamat ja polvet sössäisinä. Ja jossa vanhemmat tyytyväisinä myhäilevät, tarjoavat toisilleen vielä toisetkin korvapuustit.

Selviytymissuunnitelma

Pojan syntymän jälkeen olen katsellut maailmaa tavallista huolestuneemmin silmin ja alkanut tehdä varasuunnitelmaa sen varalle, että yhteiskunnassamme kaikki meneekin mönkään. Aloin käydä kaupunkiselviytyjät -kurssilla ja kartoittaa mahdollisia vaaranpaikkoja elämässämme. Lopulta mielikuvaleikeistä ja uhkiin varustautumisesta tuli minulle hauska harrastus. Tässä kerron muutamia strategioitani, joita olen huolella miettinyt kaiken varalle.


Kotivara:

Jokaisessa kodissa tulisi olla ruokaa kolmeksi viikoksi varastossa siltä varalta, jos kotoa ei pääsekään poistumaan, tai jos elintarvikkeiden jakelu jostain syystä keskeytyy.
Kotivarana meillä on:

-kaurahiutaleita, riisiä, papuja, herneitä, lihasäilykkeitä, suolaa, sokeria, pojalle maitojauhettta
-vettä kanistereissa
-taskulamppu ja varaparistot (kaupunki on pilkkopimeä, jos sähkönjakelu keskeytyy)
-saippuaa
-trangia ja sinolia
-tulitikkuja
-kynttilöitä

Kotivaran lisäksi pitäisi olla lähtökassi jos kodista on jostain syystä lähdettävä vauhdilla esim. pommisuojaan.

-pientä rahaa
-läheisten puhelinnumerot lapulle kirjoitettuna
-joditabletteja
-vaihtovaatteita
-runsasenergisiä pikkusyötäviä
-vettä
-särkylääkkeitä
-ensiapuvälineitä (sidetarpeet, laastarit, desinfiointiainetta)


Ydinkatastrofin sattuessa:

Olen selvittänyt lähimmän pommisuojan sijainnin. Helsingissä myös kaikki maanalaiset metroasemat toimivat pommisuojina. Mukaan lähtökassi. Tässä tapauksessa Joditabletit on tärkeitä.

Pandemian sattuessa:

Perhe pitää eristää muista ihmisistä. Autossa on aina puoli tankkia bensaa siltä varalta, että täytyy lähteä mökille. Virus voi elää useita viikkoja tilassa, jossa joku sairastunut on käynyt. Tässä vaiheessa ei enää mennä kauppaan, joten elintarvikkeita on oltava varastossa pitkäksi aikaa. Palaan elintarvike- ja tavaralistaukseen lopuksi.

Talouden romahtaessa luonnonkatastrofin tai muun seurauksena:

Selviytymiskurssilla luennoinut pelastuslaitoksen työntekijä kertoi, että mikäli kaupat sulkevat ovensa ja sähkön- ja elintarvikkeiden jakelu häiriintyy, anarkia alkaa alle viikossa. Tavallisista ihmisistä tulee roistoja, kun he yrittävät ruokkia perheensä. Talvella kerrostaloasuminen on mahdotonta, mikäli sähköt menevät pitkäksi aikaa. Siksi on mentävä paikkaan, jossa on tulisija. Meillä se on mökki. Mökille on pitkä matka, ja tiet saattavat olla tukossa, joten pitää varustautua myös mahdolliseen kävelyyn. Parasta olisi omistaa jonkinlainen maastoauto, jolla voi ajaa vaikka ojissakin. Anarkismin takia on hyvä omistaa ase, jottei kukaan voi uhata meitä. Kaikki joilla jotain on, yritetään ryöstää. Mikäli katastrofitila yhteiskunnassa jatkuu pitkään, vuosia tai jopa ikuisesti, on pakko opetella uusia taitoja, kuten maanviljelyä ja metsästystä.

Lista elintarvikkeista ja tavaroista, jotka on hyvä olla mökillä:

-Metsästysase ja paljon luoteja
-Lääkintätarvikkeita: alkoholia(myös alkoholin valmistamiseen tarvittavia tarvikkeita, kuten pirtupönttö), sidetarpeita, antibiootteja, suojakäsineitä ja -maskeja, särkylääkkeitä, kortisonia ym
-Kirjoja: lääkärikirja, hammaslääkärikirja, luonnonrohto-kirja, idätys- ja viljelyopas, sienikirja, ruokakasvikirja, rakennusopas (esim. kylmäkellarin rakentamiseen), säilöntäopas, metsästys- ja kalastusopas, saippuanvalmistusopas.
-tulitikkuja ja tulikivi
-saippuaa ja muita hygieniatarvikkeita.
-vesikanistereita
-tulta kestäviä patoja
-Tiekartat, lähiseudun kartat ja kompassi
-säilykelihaa, riisiä, suolaa (tärkeä! Tarvitaan säilöntään!), sokeri, mausteet
-lasipurkkeja säilöntää varten
-neula ja lankaa
-Työkaluja: kirves, vasara, nauloja, saha, puukko, lapio jne
-aura maan möyhimiseen ja kuokka, viikate
-kasvisten siemeniä ja ituperunoita
-Kalastusvälineet (myös kaira!)
-Vitamiinitabletteja, jodia
-Patterikäyttöinen radio ja varaparistoja
-taskulamppuja ja kynttilöitä
-Vaihtoehtoinen energialähde, esim. tulipönttö, jonka palamisenergialla saa ladattua esim. puhelimen tai kuunneltua radiota.

Toivon totisesti, ettei mitkään uhkakuvat toteudu, mutta minusta on hauskaa spekuloida ja varustautuminen tuo minulle mielenrauhaa. En minä liikaa mitään pelkää. En menetä yöuniani kauhukuvien takia, mutta nautin suuresti tunteesta, että minulla on plan b valmiina, jos jotain sattuukin. Äitini on samanlainen. Viimeksi juttelimme tuntikaupalla omista selviytymisstrategioistamme. Kylmän sodan aikana, pikkusiskoni ollessa vauva, äitini kokosi kotiimme mahtavat sotavarastot. Muistan käyneeni pikkutyttönä syömässä salaa suklaata noista varastoista.

Pelastuslaitoksen mies kertoi, että ihmiset elävät luottaen täysin yhteiskunnan vakauteen, eivätkä ollenkaan varustaudu mihinkään mahdollisiin uhkiin, aivan kuin niitä ei olisi olemassakaan. Hän oli tavannut kuuro-sokean henkilön, joka kuuli kuulolaitteen avulla, mutta jolla ei ollut kotona edes varaparistoja kuulolaitteeseen. Aikamoista!

Ryssävihasta

Kerron nyt eräästä epämiellyttävästä sattumuksesta, jota en voi edes oikein ajatella tulematta kiukkuiseksi ja surulliseksi.

Uuden vuoden tienoilla Helsinki oli täynnä venäläisiä turisteja, joista suurin osa
oli tullut viettämään lomaansa maamme pääkaupunkiin shoppailun ja laatuajan
viettämisen merkeissä. HS:n mukaan venäläiset toivat Suomeen pelkästään
loppiaisviikon tienoilla kymmeniä miljoonia euroja.

 Omat appivanhempani saapuivat vuoden vaihteessa 2000 kilometrin päästä,
Volgan rannalla sijaitsevasta kodistaan tapaamaan ensimmäistä kertaa
ainoaa lapsenlastaan, nyt puolivuotiasta  poikaani. Pitkän välimatkan takia
heillä ei ole mahdollista tavata lapsenlastaan jatkuvasti niin kuin
esimerkiksi Tampereella asuvilla vanhemmillani on. 

Heidän elämänsä on ollut täynnä vastoinkäymisiä. Neuvostoliiton aikana heidät lähetettiin sosialismin nimissä Ukrainassa sijaitsevasta kodistaan tuhansien kilometrien päähän toiselle puolelle Neuvostoliittoa tekemään töitä. He joutuivat jättämään kaiken: kotinsa, perheensä, ystävänsä vain, koska ylemmältä taholta niin määrättiin. Neuvostoliiton romahtaessa ja mieheni ollessa pieni poika, kaikesta oli pulaa. Elintarvikkeita ostettiin kupongeilla. Joku hyväkäs vielä onnistui varastamaan tämän lapsiperheen kupongit ja leivän eteen piti todella taistella. Mieheni on kertonut minulle lapsuutensa herkusta: vaalean leivän palasesta, jonka päälle oli siroteltu sokeria. Samaan aikaan Suomessa minä mässytin lauantaipussin karkkeja ja ahmin berliininmunkkeja ja leikin kymmenillä my little ponyillani.

Nyt appivanhempani ovat ylittäneet eläkeiän, mutta heidän on silti tehtävä töitä elääkseen, sillä eläkkeet ovat minimaaliset.

Viimeisenä päivänä, jonka he viettivät Suomessa, mieheni vei vanhempansa
kävelylle Helsingin keskustaan kaikkien muiden venäläisten sekaan. Heitä
vastaan käveli suomalainen mies, joka heidät nähdessään sylkäisi heidän
päälleen ja käski keskisormet viuhuen ryssien painua kotiinsa.

Tapahtumasta kuullessani olin hyvin pahoillani. On todella surullista,
että harvinaiset, tärkeät vieraamme joutuivat kohtaamaan ennakkoluuloja,
ja mieheni sai kokea, ettei ole tervetullut omaan nykyiseen kotimaahansa.
Minua suomalaisena nolottaa, että mieheni joutui selittämään vanhemmilleen
suomalaisesta ryssävihasta, jota todistamaan hän on harmillisen usein
joutunut täällä asuessaan (jopa eräs kuuluisa suomalainen saippuasarjan tähti on ryssitellyt miestäni ravintolasssa, vaikkei edes tunne häntä). 

Voitaisiinko olla niputtamatta kaikkia tiettyjen kansallisuuksien
edustajia samaan kategoriaan, vaikka joistain yksilöistä olisikin ollut
harmia? Voidaanko olla rankaisematta kaikkia kansalaisia hallitsijoiden tekemistä virheistä? Voitaisiinko ylipäätään olla kohteliaita vieraille ihmisille, joita emme tunne, koska emme tiedä heistä mitään?  Esimerkkitapauksessanikin mielestäni täysin väärät ihmiset joutuivat vihan kohteiksi. Mielestäni nationalismille ei pitäisi olla tilaa nykypäivän Suomessa. Kiitos!