Olen valokuva -kerhossa ja aiheena viimeksi oli "Kaiho". Alla kuvaparini.
Kaiho, nostalgia. -Kaipuu johonkin, joka ei ole käsieni ulottuvilla.
Minä kaipaan rehellisyyttä ja aitoa välittämistä.- Jotain perustavanlaatuisen aitoa, joka mielestäni on alkanut häilyä ja sammua yhteiskunnassamme. Globaalia yhteisöllisyyttä!
Minua pelottaa tämä salailun ja kauniisiin kielikukkasiin verhoiltu, propagandan alle hukkuva maailma, jossa jaotellaan hyvät ja pahat kunkin valtion ja ryhmän intressien mukaan. Maailma, jossa ylemmät tahot ketunhännät kainaloissa päättävät meidän kaikkien puolesta, mitä mieltä meidän tulisi asioista olla, jotta he jotkut ketkut voisivat tehdä kaikkien siunauksella sitä, mistä he saavat eniten rahaa.
Minua ahdistaa kasvattaa lasta maailmassa, jossa (kiinassa valmistettu) materiaalinen omistaminen on määritelty hyvän elämän ehdoksi.
Maailmassa, jossa naapurit kohdataan vain lapuille kirjoitettujen äkäisten viestien muodossa (kuka on taas tullut kurakengillä sisään? Kuka kusettanut koiraansa pihassa? Entä kuka helvetti käy suihkussa vielä klo22 jälkeen??)
Maailmassa, jossa on aina "me" ja sitten "ne toiset". Ja jossa ME ollaan tietenkin aina niitä toisia tärkeämpiä.
Kaipaan maailmaa, jossa lapset leikkivät yhdessä kevätpuroissa iloisesti kaikilla eri kielillä kiekuen, naamat ja polvet sössäisinä. Ja jossa vanhemmat tyytyväisinä myhäilevät, tarjoavat toisilleen vielä toisetkin korvapuustit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti