vauvasuihku

Tästä kämpästä on tullut oikea vauvalandia. Pojalla on jo nyt 5kk ikäisenä enemmän tavaraa, kuin isällään. On puuhamattoa puuhamaton perään. Ne on hankittu yksitellen rauhallisesta kahvihetkestä toiveikkaana haaveillen. Eipä ole sellaisia näkynyt. Pusken eteenpäin kuin höyryjuna läpi vaippapalluroiden ja soseisten potkupukujen, puuhamattoihin kompastellen. Otsalohkon ja keuhkot lävistävän vinkuvan äänen säestämänä kuljen viikojen ja päivien läpi, muuta kun en voi.

Odotan jotain toista aikaa ja samalla koen karmean huonoa omatuntoa siitä, etten osaa nauttia nyt. Vauva-aikaa ei saa takaisin ja kuulemma lyhytkin se on.

Kävimme ensimmäistä kertaa yhdessä suihkussa ja poikaa pelotti se suihkuava vesi. Vimmaisena se tarrasi rintaani kiinni, raapi käsivarsiani ylöspäin räpistellessään ja tunki päätään yhä tiiviimmin kaulakuoppaani. Minua hellyytti: minun sylini on jollekin maailman turvallisin paikka. "Äiti, älä vaan päästä minua!"

Näiden hetkien takia minä jaksan.