Jokapäiväinen muuttuu koko ajan. Me oleskellaan tässä kuutiossa, mutta rakenteissa tapahtuu paljon. Joka päivä on erilainen, ja mielestäni näin paljoa ei ole koskaan ennen tapahtunut. Ikinä.
Aamut on aina samanlaisia: herään, suussa paha maku, haaveilen tupakasta. Oh! Ja kahvista!
Kahvi tulemaan --> vessa ja hampaat! Portaikko on pitkä, eikä sitä huvita mennä ylös-alas montaa kertaa. Ärsyttää, jos jotain unohtuu ja joutuu palaamaan. Peilin häviäminen keittiöstä oli iso takaisku, eikä ulkoinen identiteetti saa realismia vastineeksi siellä enää.
Syödään hirveän usein lohta. Kehutaan sitä vuorotellen. Pidetään nautiskelevia mmm -äänteitä. Terveellistä, simppeliä ja hyvää.
Murehditaan raha-asioita, sosiaalisen elämän puutetta. -Ja kun mennään johonkin, aletaan samantien ikävöidä takaisin kotiin.
Kun kakluunin ovet on auki, tuli on ihanampi, mutta vähemmän taloudellinen.
Saan olla, mitä haluan ja avoimuuteen kannustetaan. Se on uutta. Asioista kiinnostutaan, niitä analysoidaan ja löydetään koko ajan uutta.
Tekemättömyys ei ole flegmaattisuutta. Helposti sitä inspiroituu keskusteluista ja tuntuu, että paljon tapahtuu, vaikka ei liikuta mihinkään.
Ehkä juopotellaan liikaa. Ja ehdottomasti tupakoidaan liikaa.Se ei ole pelottavaa.
Ideat kompensoi terveellisyyden puutetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti